1. Äänen selkeys:
Laita stetoskooppi päähän ja kuuntele normaalia sydämenlyöntiä, hengitystä ja muita ääniä arvioidaksesi, onko ääni selkeä ja tunnistettavissa, onko siinä kohinaa tai epäselvyyttä.
Voit esimerkiksi erottaa selvästi sydämenlyönnin "lub-dub"-äänen ja sisään- ja ulosvirtauksen äänen hengitettäessä.
2. Äänenvahvistus:
Vertaa eri stetoskooppeja käytettäessä kuullun äänen voimakkuutta. Sopivan stetoskoopin tulee pystyä vahvistamaan ääntä tehokkaasti normaalilla alueella.
Voit esimerkiksi selvästi tuntea, että alunperin heikko ääni on helpompi kuulla stetoskoopin käytön jälkeen.
3. Taajuusvaste:
Tarkista, kuuletko tarkasti eri taajuuksilla olevat äänet, kuten korkeat hengitysäänet ja matalat sydämen sivuäänet.
Jos kuulet korkean, keskitason ja matalan taajuuden äänet tasaisesti, se tarkoittaa, että taajuusvaste on hyvä.
4. Melunvaimennuskyky:
Käytä sitä tietyssä ympäristön meluympäristössä arvioidaksesi, voiko se estää tehokkaasti ulkoisen melun ja keskittyä kehon sisällä olevaan ääneen.
Esimerkiksi meluisalla osastolla kuulet edelleen selvästi potilaan sydämen ja keuhkojen äänet.
5. Mukavuus: Harkitse stetoskoopin käyttömukavuutta, mukaan lukien, sopivatko korvatulpat korviin, onko korvakoukkujen tai sankojen paine kohtalainen ja ettei pitkäaikainen käyttö aiheuta epämukavuutta.
6. Tiivistys: Tarkista rintakappaleen ja ihon tiiviys. Hyvä tiivistys auttaa vähentämään äänivuotoja ja parantamaan auskultaatiovaikutusta.
7. Äänen tarkkuus: Kuuletun äänen tulee säilyttää alkuperäisen äänen ominaisuudet mahdollisimman paljon ilman ilmeistä säröä.
